Keskiaikaa etsimässä

Aboa Vetus & Ars Nova
Matti Koivurinnan säätiö

Suomessa on muutamia keskiaikaisia kirkkoja ja keskiajalta peräisin olevia rakennuksia. Keskiajassa on jotain niin täydellistä pyhän kokemusta, että ihmiset suhtautuvat keskiaikaan vieläkin erityisellä hartaudella. Kukapa meistä ei olisi kuullut joskus jonkun huoahtavan; olisipa vielä keskiaika.

Yksi tapa tutustua todelliseen keskiaikaan on “vierailla” siellä. Tähän antaa mahdollisuuden Turussa sijaitseva Aboa Vetus-museo

Rettigin palatsin puutarhan alle tehtiin kaivauksia 1990-luvun alussa. Puutarhan alta paljastui ensin Auran kylpylaitoksen rakennusosia, ja lopulta keskiajan rakennusten kellareita. Auran kylpylaitos oli rakennuskokonaisuus, jonka maanpäälliset osat purettiin Rettigin palatsin rakennustöiden alkaessa. Kylpylaitos rakennettiin Turun palon (1827) jälkeen ja se toimi niin asuinrakennuksena, kylpylänä kuin tehtaanakin. Kylpylaitoksen jäljeltä kellaritiloissa on jäljellä mm. putkia.

Museon vanhimmat osat on rakennettu 1300-      luvulla. Talojen keskellä joen suuntaisesti on kulkenut Luostarin jokikatu, joka poistui katukuvasta kylpylaitoksen myötä.

Todellinen kummajainen on kuitenkin ns. Kåkenhus-nimeä kantanut ristiholvattu suurikokoinen tiilirakennus, joka rakennettiin 1450-luvulla. Rakennuksen on arveltu olevan tullirakennus, jollaisen kautta tultiin kaupunkiin. Rakennuksen raunioille on rakennettu Pyhän Annan Kappeli, jossa voi hiljentymisen lisäksi pitää pienimuotoisia kirkollisia toimituksia, kuten ristiäisiä ja pienimuotoisia häitä.

Museossa sijaitsee raunioiden ja nykytaiteen museon (joka sijaitsee Rettigin palatsissa) lisäksi kahvila ja museomyymälä. Museoihin kannattaa tutustua opastetun kierroksen avulla, joita museolla on säännöllisesti aukioloaikoina.

Samankaltaista kokonaisuutta ei Suomessa toista ole. Sopinee ainakin kaikille seikkailumielisille!

Kirjallinen lähde: Ikuinen raunio. Muhonen Timo, Lehto-Vahtera Johanna (toim.). Turku 2011.

Kuvat: Kirsi Alanen

Related articles

• Brancaleone Vetus, an Abandoned Village. (violiantonio.wordpress.com)

Pedon hetki

Andrew Klavan kirjoitti vuonna 1993 suomennetun Pedon hetken
(the animal Hour) varmastikin jonkinlaisessa hurmassa, sillä se pitää lukijan otteessaan alusta loppuun suorastaan nerokkaalla tavalla. Klavanilla on pitkä sarja romaaneja, sillä ensimmäinen, Face of the earth näki päivänvalon jo vuonna 1977. Viimeisin ilmestynyt teos on The homelanders: the final hour ja vuonna 2012 odotetaan ilmestyväksi Schizophrenia. Molemmat toivon saavani luettavakseni pikapuoliin. Klavanin blogi löytyy osoitteesta http://pajamasmedia.com/andrewklavan/.

Nancy Kincaid saapuu aamulla työpaikalleen, mutta kukaan ei tunnista häntä. Hän huomaa päivän kuluessa joutuvansa epäilemään useamman kerran henkilöllisyyttään. Hän tietää kuitenkin, mihin on menossa. Illalla kello kahdeksan on pedon hetki. Nancyn on mentävä..Oliver Perkins on veljensä pelastaja. Se lienee hänen tärkein tehtävänsä. Oliver on myös kirjailija, pienen valkoisen runokirjan kirjoittaja, Pedon hetken. Joskus motiivi voi olla muille ihmisille hämärän peitossa ja kuten lääkäri Schoenfeld Nancylle sanoo, joskus voi olla meneillään skitsofreeninen vaihe. Kummasta tässä onkaan kyse, hetken mielijohteesta vai pitkästi suunnitellusta teosta?

Löysin Pedon hetken kesämökiltä kirjahyllystä, jonne se on unohtunut noin vuonna 1993. Päätin käyttää sadepäivän vihdoinkin sen lukemiseen, enkä katunut yhtään. Jos et voi tehdä löytöjä omasta kirjahyllystäsi, vanhoja kirjoja voi ostaa omaksi niin kirpputoreilta, antikvariaateista kun netistäkin. Usein vanhan romaanin saa omaksi muutamalla eurolla, kun uusi maksaa hyvästi 20 euroa. Käynti kirjastossakin voi kannattaa, tosin monet kirjastot joutuvat nykyisin karsimaan tilan puutteen vuoksi kokoelmaansa. Kirjaston poistomyynneistäkin voi tehdä hyviä löytöjä. Kirjan arvo ei vähene siitä että sillä on ikää – kokeilkaa vaikka.

Polte

Polte on satiirinen ajankuva miehestä, työstä, vallasta, rahasta, rakkaudesta ja vastuusta.

Beard on nobelpalkittu fyysikko, joka on saavuttanut elämässään seesteisen vaiheen. Aikainen kotiinpaluu muuttaa kuitenkin hänen elämänsä. Viides avioliitto on takanapäin, ja sattuma muuttaa hänen elämänsä suunnan. Rehellisestä ja hieman laiskasta päättämisen vaikeudesta kärsivästä tiedemiehestä tulee hetkessä kaikkien arvostama ilmastotutkija, jota seurataan lehdissä ja pyydetään puhumaan maailman arvostetuimpiin seminaareihin. Kaikki perustuu kuitenkin valheelle, ja valheellahan on tunnetusti lyhyet jäljet. Kaikki romahtaa, jäljelle jää vain vanhemmuus, josta pilkistää toivon siemen.

Ian McEwaniltä on suomennettu ennen Poltetta romaanit Sementtipuutarha, Vieraan turva, Ajan lapsi, Viaton, Mustat koirat, Ikuinen rakkaus, Amsterdam, Sovitus, Lauantai ja Rannalla. Polte on, kuten myös Janna Kantola Helsingin Sanomissa toteaa, onnistunut. Se kuvaa mielenkiintoisella ja todentuntuisella tavalla maailmaa, jossa elämme mutta myös ihmisen syvintä olemusta.

Linkit:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nobel-palkittu+mies+vailla+periaatteita/HS20100926SI1KU01yvy

http://www.otava.fi/kirjat/pokkarit/2011/fi_FI/polte/

Montalbanon ystäville

Andrea Camilleri: Veden muoto

Komisario Salvo Montalbano on monelle tuttu tv:stä. Andrea Camillerin luoma hahmo toimii kotiseudullaan Sisiliassa, rakastaa merta ja Liviaa ja ratkaisee totuutta etsien mitä erikoisempia juttuja. Veden muoto ( La Forma dell’acqua ) on sarjan ensimmäinen. Insinööri Luparello kuolee, mutta onko kuolema luonnollinen? Montalbanon epäily ottaa tulta alleen, ja pian ollaankin matkalla kohti ratkaisua.

Lainaus Andrea Camillerin tekstistä:

- Olisiko sinulla vielä nenäliinaa? Montalbano antoi hänelle oman nenäliinansa, ja Ingrid sitoi sen tiukasti särkevän nilkkansa ympärille.

- Hyppää kyytiin!

Ingrid peruutti maantieltä lähtevän hiekkatien alkuun, joka johti sillan alle.

- Teen parhaani, mutta ota huomioon, että toinen jalkani on sökönä. Kiinnitä turvavyö. Pitäisikö minun ajaa kovaa?

- Kyllä, mutta pääasia on että pääsemme ehjin nahoin rannalle.

Ingrid pani vaihteen päälle ja lähti liikkeelle kuin ammus. Seurasi kymmenen minuutin mieletön höykytys, jonka aikana Montalbanosta tuntui kuin hänen päänsä olisi halunnut irrota muusta vartalosta ja lentää ulos ikkunasta. Ingrid sen sijaan puski rauhallisesti ja määrätietoisesti eteenpäin. Hän piti kielenpäätään vähän ulkona suusta; Montalbanon teki mieli käskeä hänen vetämään se sisään, ettei hän purisi sitä vahingossa poikki…

Miksi pitäisi lukea kirja jos voi katsoa saman tarinan televisiosta? Sekä kirja että tv-sarja onkin molemmat laadukkaita. Voisi sanoa, että kirja ja tv-sarja kertovat saman tarinan, mutta usein erilaisella otteella. Lisäksi lukijan mielikuvitus tuo oman osansa tarinaan. Sekä lukemalla kirjan että katsomalla tv-sarjan voi verrata eri tarinankerrontaa toisiinsa ja tutustua tarinan eri tulkintoihin.

Winterin viimeinen talvi

Kymmenes suomennettu Åke Edwardsonin kirjoittama dekkari, jossa häärii Göteborgilainen komisario Winter pääosassa, ei jätä Winter-faneja kylmäksi. Kaksi nuorta naista löytyy murhattuna sängystään. Kuollut mies ajautuu Winterin omistamalle rantatontille tämän ollessa vapaapäivää viettämässä perheensä kanssa. Nuori poliisi Gerda Hoffmann tajuaa yhteyden ensimmäisenä. Mutta Gerda ei ole ainoa, joka on hengenvaarassa. Ei aikaakaan kun komisario Winter on jo matkalla kohti Costa del Solia saadakseen selvyyden viimeiseen juttuunsa. 

Kerronta vie juonta eteenpäin sujuvasti. Kuten kunnon dekkarin kuuluukin, juoni säilyttää mielenkiinnon loppuun saakka. Miksi uhrilla oli hautajaisvaatteet päällään? Mitä tekemistä kodittomalla lehdenmyyjällä on juttuun? Mitä aurinkorannikolla tapahtui kauan sitten? Loppukin jää lopulta lukijan oman tulkinnan varaan. Kuka lopulta teki mitä ja miksi?

Keskusta. Vasastan. Miksi hän ajatteli Vasastania? Koska se oli hänen kaupunkinsa. Koska hän oli saanut sen helkkarin videon. Videot. Koska se oli kaukana ja lähellä. Vasastan ja Espanja. Koska oli muitakin nimiä. Koska äitikulta oli sanonut, että oli vielä jokin muu nimi. Mikä se nimi oli? Laske gintonicisi ja mieti! Mutta hän löytäisi sen. Ehkä jo tänä iltapäivänä. Mieti. Mieti. Ketkä kaikki pyytäisimme töihin? Uudenvuodenaattona, hah hah. Sitä ei hänkään pystyisi hoitamaan…Mieti! Minne me menemme? Mistä aloitamme? Hän näki lehtokoneenrungon välkähtävän auringossa viimeisen kerran ja katoavan tulevaisuuteen, tai menneisyyteen. Kun kone laskeutuisi, olisi ehkä jo uusi vuosi, aiemmin kuin täällä tai myöhemmin.  ( Edwardson, Winterin viimeinen talvi )

Åke Edwardson (s. 1953) on göteborgilainen rikoskirjailija. Edwardson kirjoittaa freelancerina kulttuurijournalismia, haastatteluita ja matkakertomuksia useisiin sanomalehtiin. lisäksi hän on toiminut opettajana Göteborgin yliopistossa. 

Romaanit:

• Till allt som varit dött (1995, suom. Sen kutsuu elohon, 2010)
• Gå ut min själ (1996)
• Dans med en ängel (1997, suom. Enkelitanssi, 1999)
• Rop från långt avstånd (1998, suom. Etäisiä huutoja, 2000)
• Genomresa (1999, suom. Läpikulkumatka, 2006)
• Sol och skugga (1999, suom. Varjoa ja aurinkoa, 2001)
• Låt det aldrig ta slut (2000, suom. Se ei päättyä saa, 2002
• Himlen är en plats på jorden (2001, suom. Maanpäällinen taivas, 2003)
• Segel av sten (2002, suom. Kivinen purje, 2004)
• Jukebox (2003)
• Winterland (2004, suom. Winterland — rikostarinoita, 2005)
• Samurajsommar (2005, nuortenkirja, suom. Samuraikesä, 2006)
• Rum nummer 10 (2005, suom. Huone numero 10, 2006)
• Drakmånad (2006, nuortenkirja, suom. Lohikäärmekuu, 2010)
• Vänaste land (2006, suom. Armahin maa, 2008)
• Nästan död man (2007, suom. Melkein kuollut mies, 2008)
• Den sista vintern (2008, suom. Winterin viimeinen talvi, 2010)

Rakkautta ja komediaa Raumalla

Ehdottomasti suositeltava kesäteatteriesitys  ”Kohtuuttomuus kaikessa”  nähdään tänä kesänä Raumalla. Romantiikan ja komedian ystäville luvassa on reipasta menoa luovuuden  ja innovatiivisuuden parissa.

Esityksessä nähdään laatu-näyttelijöitä (Sami Hintsanen, Ilmari Saarelainen, Minka Kuustonen, Kirsi-Kaisa Sinisalo , Lari Halme ja Aaro Wichmann ) eikä musiikkikaan jätä kylmäksi. 

Kesäteatteria näytelmästä on saatu syntymään perinteisillä menetelmillä, sanomaa kuitenkaan unohtamatta. Kunnon rallatukseen ei kannata tulla kulmat kurtussa, sillä et pysty näytelmää kuitenkaan nauramatta nielemään!

Mukavuutta tuo kunnon katettu katsomo, makkaranmyynti ja tietysti kaunis luonto.  Koska näytelmää esitetään edelleen, juonta ei voi paljastaa. Vauhtia ei kuitenkaan tule puuttumaan; Matka Raumalle varmasti kannattaa…Lue esityksestä lisää tästä: http://www.raumanteatteri.fi/index.php?option=com_ohjelmisto&wn=0001&Itemid=75

Kulttuurin kynnyksellä

~Kulttuuri on kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Kulttuuria voisi kutsua myös sivistykseksi. Kulttuurin avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa ympäristöään ja itseään sekä rakentaa identiteettiä~

Tässä Blogissa kerron sinulle mitä lukea, missä käydä ja millaista siellä oli. Pysy mukana niin tiedät missä mennään!